Oikeisto- ja vasemmistopopulismi

Populistit supistavat kansan käsitteen itseensä mottona "Me olemme kansa" ja syrjivät muita. Oikeistopopulistit pyrkivät halveksimaan heikommiksi katsomiaan ryhmiä, kuten siirtolaisia, naisia, seksuaalivähemmistöjä ja vammaisia, ja vainoavat heitä enemmän tai vähemmän väkivallalla. Vasemmistopopulistit sen sijaan samaistuvat sorretuiksi katsomiinsa ryhmiin ja kiistelevät siitä, mitkä vähemmistöt ovat erityisen legitiimejä taistelussa sortoa vastaan. Näin tehdessään he eivät karkaa halveksimasta muita rasistisella, seksistisellä ja ikääntyvällä tavalla, esimerkiksi kutsumasta heitä vanhoiksi valkoisiksi miehiksi.

Oikeisto- ja vasemmistopopulistit eroavat toisistaan suhtautumisessaan tasa-arvoon: Vaikka eriarvoisuus on perusteltua tai jopa liioiteltua poliittisen oikeiston ohjaavana arvona, vasemmistolaisia ohjaa tasa-arvon ohjaava arvo. Mutta oikeisto- ja vasemmistopopulistit ajattelevat ahdasmielisellä valtaloogisella tavalla. Näin ollen kumpikaan ryhmä ei arvosta perustuslaillista demokratiaa paljoa tai edes vastusta sitä. Keskinäisen taistelun ja niiden välisten liittoutumien välillä on hieno raja.

Demokratian kohtaloa ei ratkaise oikeiston tai vasemmiston ensisijaisuus, vaan se, suojellaanko ja puolustetaanko sitä yhdessä.